Sivu 2

Kaamos- (masennus) rasitus

Auringonvalon vähäinen määrä syksyllä ja talvella aiheuttaa 10-20 prosentille suomalaisista väsymystä ja 2-3 prosentin kohdalla voidaan puhua jopa masennusoireista.
Kaamosmasennuksen aika Etelä-Suomessa kestää syksystä kevättalveen. Pohjois-Suomessa oireet ovat pahimmillaan pimeän aikaan ennen lumen tuloa.

Kaamosmasennuksen oireita ovat: lisääntynyt unen tarve, ylenmääräinen väsymys, aamu-unisuus, stressaantuminen, ärtymys, ruokahalun muutokset esim. makean nälän lisääntyminen, painonvaihtelut, keskittymisvaikeudet, alakuloisuus, työtehon tuntuva aleneminen.

Mikäli masennuksen oireet ovat hyvin voimakkaita eivätkä selvästi pimeään aikaan liittyviä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen, sillä oireiden aiheuttajana voi olla muutakin kuin kirkasvalon puute. Esimerkiksi alhainen veren sokeri aiheuttaa vastaavia tuntemuksia kuin kaamosmasennuksessa esiintyy. Lisäksi jotkut lääkkeet ovat valolle herkistäviä, ja tällaisen lääkekuurin aikana on kirkasvaloa vältettävä.

Seuraavia lääkkeitä käyttävän on ennen kirkasvalohoidon aloittamista keskusteltava oman lääkärinsä kanssa:

Kirkasvalohoitoa kaamosmasennukseen

Paras hoitomuoto kaamosmasennukseen on kirkasvalohoito, jolla voidaan korvata jopa masennuslääkkeet. Valohoidosta huolimatta kannattaa ulkoilla riittävästi ja syödä monipuolisen terveellisesti. Ulkoilu ja monipuolinen ravinto varmistavat luonnollisen B-vitamiinien tarpeen tyydytyksen.

Valohoidosta hyötyy 75 % kaamosmasennuspotilaista. Valohoitoa otetaan yleensä aamuisin noin puolen tunnin ajan. Henkilökohtaisten valohoitovalaisimien yleistyessä voidaan kirkasvalossa oleskella tai työskennellä pitempääkin.

Tutkimusten mukaan kirkasvalohoito on tehokkainta, kun se kohdistuu suoraan silmiin. Suoraan valolähteeseen ei pidä tuojottaa, mutta tärkeää on pitää silmät auki. Valo vaikuttaa silmien kautta pikkuaivoissa sijaitsevaan käpylisäkkeeseen, joka erittää pimeänä vuorokauden aikana ihmiskehon omaa "unilääkettä", melatoniini-hormonia. Valon lisääntyessä unihormonin eritys vähenee.